Vanha porrasjakkara uuteen loistoon

Heissan! 

On meillä pohjoisessa ollu viime päivinä oikein semmonen kunnon paukkupakkanen. 

Isännän kans oli pakko nousta sängystä kesken yöunien miettimään että mistä tuo pauke oikein tullee. Meän rautaiset ulkorappuset olivat osaksi syypäänä paukkeeseen mutta taisipa se -30 pakkanen paukuttaa ulkona jotakin muutakin mikä jäi arvoitukseksi. 

Tänään on onneksi lauhtunu, ei tainu mittari ennää näyttää kuin muutamaa pakkasastetta. 

Nyt pakkasesta johonki aivan muuhun eli näihin vanhoihin porrasjakkaroihin joista mie niin kovasti tykkään. Tämän tuolin mie ostin kirpparilta, kunto oli melko kehno ja hinta oikeastaan aivan liian korkea mutta niinhän siinä kävi että mie ostin sen kuitenki. Mie näin jo silmissäni että kuinka nätti siitä tullee muutaman uuden maalikerroksen jälkeen. 

Maalasin tuolin puuosat samalla roosalla kuin tuon taustalla näkyvän oven eli väri on Tikkurilan Posliinikukka ja rautaosat maalasin harmaalla joka on Tikkurilan Kalsiitti. Samaa harmaata kuin meän kodin kahden makuuhuoneen ovista tehdyissä sängynpäätyissä. 

Ei mene yleensä tässä talossa maalit hukkaan, kyllä mie niille käyttöä keksin :)

Tässä tuoli nyt on uudessa asussaan ja koska sillä ei vielä ole porrasjakkarana oikeaa paikkaa niin mie annoin sille käskyn toimia kukkapöytänä. Passaa siihenkin oikein mainiosti. 

Mie olen vähän suunnitellut että sitten joskus kun meillä tehdään keittiöremppa, 

eli mieluiten tämän kevään aikana (ISÄNTÄ HOX!!!) tämä tuoli kävis väritykseltään uuteen keittiöön. 

Mukavaa illanjatkoa ❤

-Tiina

Kaatopaikalle tuomitun pelastus

Pelastavana enkelinä tälle tuhoontuomitulle porrasjakkaralle toimin tietysti mie.

Miehen kanssa olima yks ilta ulkoiluttamassa koiraa kun satuin näkemään että läheisen kerrostalon pihalle olivat asukkaat keränneet rikkinäistä tavaraa joille seuraava paikka oli kaatopaikka.
Mie tietysti uteliaana sanoin miehelle että mie käväsen äkkiä kurkkaamassa mitä sinne on heitetty ja juu, suurin osa oli tosiaan kaatopaikalle joutavaa paitsi tämä tuleva ihanuus.

Vanha porrasjakkara jonka runko oli paikoin ruostunut mutta muuten ehjä. Istuin ja askelosat olivat tietysti pahoin lahoneet. Mie sanoin miehelle että mie meinaan ottaa tämän mukaani, isännän ilme oli vähän semmonen että et kai sie nyt tuota ala kotia raahaamaan. Ilmeen nähtyä mie vain sanoin herralle että käsitäks kuinka hieno tästä tullee sitten kun se on valmis ja nappasin tuolin kainaloon ja kannoin sen kotia :)

Mies on saanut työkseen sahata jakkaralle puusta uudet tasot jotka mie maalaan luultavasti valkoiseksi. Rungosta mie hioin pahimmat ruosteet pois, pesin jakkaran kunnolla ja siinä se nyt on, kauniina kuin mikä uudessa värissään.
Ylimmän kuvan väri on se mikä on lähimpänä oikeaa sävyä vaikkakin aavistuksen vaaleampana luonnossa. Tuo väri muistuttaa ruotsissa myytäviä Ahlgrensin Bilar -karkkien vihreää autoa.

Nyt mie vain odotan että josko mie illalla saisin valmiiksi sahatut puuosat että pääsisin maalaamaan nekin. Sais nähä raskiiko tätä edes käyttää porrasjakkarana enää, tästä tulis aika hauska jos siihen laittais kukkia vai mitäs tuumaatte?

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

-Tiina

Pientä pintaremonttia äidin tykönä

Tänään pääsette näin kuvien välityksellä kylään äitini luokse. Hänen asunnossaan on tehty pientä pintaremonttia. Makuuhuoneesta maalattiin katto ja seinät sekä asennettiin uusi lattia. Olohuoneen katto ja seinät saivat myös uudet maalipinnat. Seinissä oli 90-luvulla laitetut vaaleat struktuuritapetit jotka hyvällä lopputuloksella maalattiin lämpimän sävyisiksi. Sisustuksen suunnittelussa ja huonekalujen uudelleen järjestelyssä äidillä on ollut apuna haaparantalainen sisustussuunnittelija.

Minun tietääkseni äiti ei ole ostanut muita uusia mööpeleitä kuin tv-penkin. Häneltä löytyy huonekaluja jo ennestään melko paljon ja melkein kaikille löytyi oma paikka uudesta sisustuksesta.

Osa vanhoista mäntyhuonekaluista lahjoitettiin kierrätykseen, osan äiti maalasi valkoiseksi jonka jälkeen ne sijoitettiin vierashuoneeseen.

Kaikki verhot äidille ompeli taitava torniolainen ompelija ja etenkin olohuoneessa oleva verhokangas on ylellisen kaunis brodeerauksineen.

Lampunjalkoja sekä taulunkehyksiä on myös itse tuunattu kultamaalilla uuteen uskoon. Makuuhuoneeseen tehtiin kuviollisesta kukkatapetista sängylle pääty. Vierashuoneen seinälle tehtiin uusia tauluja kehystämällä kukkakangasta ja olohuoneeseen tehtiin tauluja kehystämällä puna/kultakuvioista tapettia.

Äidin kodin ilme on nyt erittäin lämmin, siellä on vähän semmoinen ylellisen hotellihuoneen tunnelma.
Mitäs mie tähän enää voisin lisätä kuin että sisustussuunnittelija on tehnyt huippuhyvää työtä, kyllä meän äiti nyt viihtyy ❤

-Tiina

Maalausprojektia

Viimeisenä parina viikkona mie olen tainnut olla pensseli kädessä joka ainoa ilta. Tämän postauksen tuolin tai tuolien tarina on oikeastaan aika hassu.

Siitä on jo monta vuotta kun näin kierrätyskeskuksessa neljä samanlaista, kulunutta mutta tosi nätin mallista tuolia. Hintaa niillä oli muistaakseni 50 kr kpl. Mietin siinä että en mie neljää samanlaista tuolia tarvi. Malli on vähän niinkuin nojatuolin mallinen joten niitä ei voinut sijoittaa ruokapöydän ympärille joten mie ostin niistä vain kaksi.
Omat tuolini maalasin melkein heti valkoiseksi ja ne ovat olleet meillä siitä asti esillä, toinen keittiössä ja toinen olohuoneessa.

Kolmatta vuotta sitten menimme miehen kans käymään kylässä eka kertaa silloisen naapurimme luona. Mie tykkään taloista ja sisustuksista joten ilomielin kiersin emännän kanssa hänen kotiaan ympäri kun hän sitä esitteli.

Vinttiin mennessä minun silmät meinas tippua päästä kun tunnistin että ne kaksi kierrätykseen jäänyttä tuolia olivat saanet uuden kodin naapurin talosta. Sanoin entiselle naapurinemännälle että näitä tuolia oli myynnissä neljä ja meillä oli kaksi niistä. Naapurin emäntää alkoi naurattamaan ja hän siinä sitten keksi että se joka meistä ensimmäisenä muuttaa taloista jonnekin muualle luovuttaa ne kaksi tuoliaan toiselle.

Niinhän siinä sitten kävi että hän laittoi talonsa myyntiin pari vuotta sitten ja ennen muuttoaan soitti mulle että tulehan hakemaan ne tuolit ja miepä hain.

Naapurin tuolit olivat siinä kunnossa kun ne olivat kierrätyksessäkin.
Toisen mie nyt maalasin vedensinivihertäväksi ja vielä olis yksi fiksaamatta. Tuoli pääsi asumaan meän makuuhuoneeseen. Nämä tuolit ovat ruotsalaisen Gemlamöbler AB:n valmistamia wieniläistuoleja.

Samalla maalasin tuon vanhan Nilsjohanin peltisen leipälaatikon jonka kirpparilta olen joskus 2,5 € ostanut. Valkoisia kukkaruukkuja olen myös maalannut kun kaupasta ei kerta kaikkiaan muuta väriä löytynyt ja mie halusin niihin vähän väriä.  Osasta tuli tuolin värisiä (ovat vielä kellarissa kuivumassa) ja toisista vaaleanpunaisia.

Tämmöstä täällä tällä kertaa. Mie taidan kohta lähteä piipahtamaan tuossa meän lähikaupassa, asia on niin tärkeä kuin että on aivan pakko saada karkkia :) Oikein mukavaa lauantai-iltaa!

-Tiina

Tyttären uusi yöpöytä

Hei taas!

Kiitokset kaikista kommenteista edellisiin kirppislöytö postauksiin.
Joskus sitä sattuu löytämään kovin mieleisiä tavaroita/huonekaluja kirpparilta ja tällä kertaa kaikki nuissa edellisissä kirpputorilöytö postauksissa olleet löydöt olivat hinnaltaan tosi edullisia :)

Itse mie näen suuren eron hinnoittelussa suomen ja ruotsin puolella.
Suomessa pyydetään usein, ikävä kyllä, melko korkeita kirppishintoja mutta ruotsin puolella ovat yleensä hinnat kohdillaan kun sieltä jotain sattuu löytämään.

Eilen illalla valmistui kirpparilta ostamani pikku lipaston uudelleen tuunaus ja kylläpä siitä tulikin mieleinen.

Tykkään lopputuloksesta tosi paljon ja niin kyllä tykkäsi meän neitikin!

Mie maalasin lipaston tason valkeaksi ja muut osat saivat kevyen hionnan jälkeen teak-öljyä pintaan.
Kirpparilta ostamistani puuhelmistä mie tein laatikkoihin uudet vetimet, maalasin vain ensin helmet valkeaksi.
Laatikoiden pohjat mie tapiseerasin kukkatapetilla jonka alle peittyivät näppärästi kaikki pohjiin piirretyt tuherrukset.

Nyt tämä siro ja tyttömäinen pikku lipasto toimii oikein hyvin tyttären uutena yöpöytänä.

-Tiina

Kirjoituspöydän tuunaus meneillään

Sitähän sanotaan että sisin on tärkein, ruotsiksi: det är insidan som räknas ja vähän niin mie ajattelin ko aloin tuunaamaan tätä viime lauantaina vanhan tädin kotikirpparilta ostettua kirjoituspöytää.

Kirjoituspöytä oli jo valkeaksi maalattu ja valkea se saa olla jatkossakin. Maalaan sen tietysti uudelleen että saan kaikki klohmut piiloon mutta näihin pöydän molemmilla puolilla oleviin kaappeihin mie halusin vähän semmosta erilaista ilmettä.

Kaikki te jotka olette tätä minun blogia seuranneet olette varmaan huomanneet että mie olen tapettihamsteri joten kaappien ehostusmateriaaliksi tuli tietenkin tapetti.

Mie käytin hyväksi tapettien jämäpalat ja koska tämä kirjoituspöytä löysi paikkansa vanhimman tyttären huoneesta, missä neiti asustaa aina silloin kun on kyläilemässä kotona valitsin väreiksi pastellisia sävyjä sekä romanttisia tapettikuoseja.

Kyllä minusta näiden kaappien sisälle on nyt eri hauskaa kätkeä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta sillä tuo sisus alkaa näyttämään aika nätiltä.

Eikö olekkin aika jännän mallinen kirjoituspöytä?

-Tiina

Tässä kirjoituspöytä ennen maalausta, ovesta puuttuu vielä nuppikin joka on tallessa.

60 -luvun mööpeliaarre

Huomenta!

Se on taas perjantai ja mulla vielä yks iltavuoro töissä ennen kuin mie pääsen viikonlopun viettoon.

Tässä postauksessa saatte tutustua meän kodin uusimpaan mööpeliin.
Se ei todellakaan ole uusi vaan mie uskoisin että tämä tulee jostakin 60 -luvulta.

Kaappi löytyi anopin kylmältä vintiltä. Siellä se kyyrötti kovin surkean näkösenä.
Mie tietenki kysyin anopilta että eikö tuo kaappi vois muuttaa meille asumaan ja saihan se.

Kaappi tuli alkuviikosta peräkärryn päällä meille ja mie olen sitten vähän fiksaillut sen ulkoista olemusta. Mie olen hionut ja öljynnyt. Kaapin ovi oli sen verran pahassa kunnossa että sitä ei enää muu pelastanut kuin maali tai tapetti ja mie päädyin tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mies veljineen kun oli joskus liimannut kaapin oveen niin hienoja jalkapallotarroja ja ovi oli muutenkin saanut kunnon kolhun, mutta ei hätää sillä kauneusvirheet peittyivät näppärästi pakkelin ja tapetin alle.

Vähän enemmän työtä teetti se että millä tapetilla mie oven tapiseeraisin. Mulla on jemmassa aika paljon erilaisia tapetteja ja niitä mie sitten mallasin rulla toisen perään eikä mikään miellyttänyt silmää...
No, mie hyppäsin autoon ja ajoin lähimpään väriliikkeeseen josta onneksi löytyi edullisesti tapettien jäännösrullia. Mie tulin tietysti ulos sieltä viiden rullan kans ko vain yhtä piti sieltä lähteä hakemaan :)

Mie olin todella ihmeissäni että kaapin lasiovet olivat säilyneet ehjinä kaikki nämä vuodet koska kaapin puuosat ei missään priimakunnossa enää ole. Mutta kyllä se kelpaa meille, peräti niin hyvin että se sai paikan meän keittiöstä. Tälle kaapille joutui IKEA:n valkoinen astiakaappi luovuttamaan paikkansa mutta eipä hätää sillä valkoinen kaappi muuttaa loppukuusta asumaan vanhimman tyttären tykö eteläruotsiin :) Näin ne mööpelit kiertää!

Oikein pirtsakkaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

-Tiina