Luminen lauantai

 

Mukavaa lauantaita teille jokaiselle! 

Joko lauantaikarkit on ostettu? Mie ostin aikasen pussin irtokarkkia eilen mutta mites pussin sisällölle kävi? Sille kävi niin että miehän aloitin karkinsyönnin heti kun pääsin kaupasta autoon joten karkit on jo loppu eikä lauantai ole ko vasta iltapäivässä. 

Mitenkhään se suu nyt laitethaan ko tullee illalla armoton karkintuska... 

Muuten tämä lauantai on antanut pohjoisessa lissää lunta. Ja mie tarkoitan paljon lissää lunta. Onneksi isännällä on mönkijä jolla se auraa pihalta lumet. Ei ole maailman keveintä hommaa tuo lumitöiden teko. 

Tällä hetkellä tuntuu siltä että meilä tullee olehmaan aikaset lumikinokset vielä toukokuussa. Tuo ajatus ei oikein tunnu hyvältä sillä toukokuussa mie haluan nähä kukkapenkit ja jalkojen alla paljasta maata.

Mitäs sie olet touhunu tänhään? Mie en oikeastaan ole saanu muuta tehtyä ko laitettua ruokaa ja siivottua sen jälkiset sotkut. 

Sitten asiasta aivan toiseen. Mie olen kuulkaas laittanu minun Aalto maljakkoon tekokukkia. Moneksi viikonlopuksi olen ostanu tulppaania ja aika monta kertaa mulla on jääny tulppaanit aukeamatta. Ne on vain kuivettuneet maljakkoon. Tätä ei ole tapahtunu ainakhaan mulle aiemmin. Mikä ihme niihin on tullu?

Kattoppa muuten näistä kuvista kuinka paljon ikkunoiden takaa näkkyy lunta. Kuvat olen ottanu tänhään. 

Eipä muuta ko oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

❤️ Tiina

MUMMOLA, paikka jossa muistot syntyvät ja kläppienkläpit passathaan pilale.

Long time, no see.

Blogi on uinunut horroksessa mutta äkkiäkös tämä tästä herää, eikös vain!

Pohjoisessa on tänhään vietetty aurinkoista pakkaspäivää. Mie vietän sitä neljän seinän sisällä kun tuli heti helmikuun alkajaisiksi hommattua ittelle kunnon kurkkutauti. 

Joku pöpö sinne kurkkuun oli pesinyt joten 10 päivän antibioottikuuria tässä napostelhaan. 

Näin kirkkaana pakkaspäivänä ei haittaa vaikka ei pääsekkään yhtikäs mihinkään. Voi vain ihailla köökissä leijailevaa valoa joka ihanuudesta huolimatta paljastaa kaikki hyllyjen tasoille laskeneet pölyt ja kaappien ovissa olevat tahrat ja sormenjäljet. 

Mie ruukaanki sanoa miehelle että mie en käsitä miten tuota pölyä voipii tulla näin paljon ko taloa asustaa vain kaks aikuista?

Käsitäks sie tätä pölyhommaa?

Joulun ja uudenvuoden välissä meillä oliki täälä kova tohina kun kaikki lapset perheineen oli käymässä kotona. Lapsenlapset Oscar ja Frans askartelivat ja leikkivät tuossa köökinpöydän päässä. 

Mie niin tykkään ko pojat on meillä. Koko talo herrää aivanko taikaiskusta henkiin kun pikkuhermannit tulevat mummolhaan touhuamhaan ❤️

Muuten me olemaki isännän kans talvi-illat jonkulaisessa horroksessa. Puolinuokuthaan väsyksissä telkkarin tai tietokonheen eessä 😅

Meillä ei paljon poikia kielletä vaan he saavat touhuta meilä ollessa mitä haluavat. 

Jos joku haluaa leipoa niin leivothaan. Jos joku haluaa askarrella niin askarrelhaan. Jos joku haluaa ulos niin sitte lähethään ulos. 

Jos joku haluaa jäätelöä eikä sitä ole niin sitähän lähethään ostamhaan. 

Mies oli tällä viikolla ostanut meille niin sopivan kyltin jostakin. Kattoppa tuota alimmaista kuvaa!

MUMMOLA. Paikka jossa muistot syntyvät ja kläppienkläpit passathaan pilale.

Se on just näin!

Oikein mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua juuri sulle!

❤️ Tiina 

Sekoitus uutta ja vanhaa

Sekoitus uutta ja vanhaa on minun motto sisustuksen suhteen. Yhdistelemällä niitä kodin sisustuksesta tulee taatusti mielenkiintoinen.

Miepä kerron vähän tarkemmin mistä tämän makuuhuoneen huonekalut, valaisimet ja tekstiilit ovat peräisin.

Aloitama vaikka tuosta vanhasta ovesta joka toimittaa sängynpäädyn virkaa. Oven mie sain naapurista aivan ilmaiseksi. Se ei muuta tarvinnut kuin uuden maalin ylleen ja väriksi valikoitui Tikkurilan Kalsiitti.

Käsinvirkattu sängynpeite on kirppariostos joka suoraan sanottuna haisi karmeasti homeelle kun sen ostin. Ajattelin että jos haju ei konepesussa katoa niin peitettä ei ikävä kyllä pysty käyttämään. Kuinkas sitten kävi? No paha haju katosi ja kaunis käsityö pääsi arvoiselleen paikalle.

Seinällä olevat haitarivalaisimet ovat myös kirppislöytöjä. Ne löytyivät eri kirppareilta ja löytöjen välillä meni varmaan vuosi. Varjoja niissä ei ollut ollenkaan joten ajattelin ostaa lamppuihin uudet varjot.

Helpommin sanottu kuin tehty sillä en löytänyt sopivia varjoja mistään. Kaikissa oli vääränlainen kiinnitys joka ei toiminut lampun mallin kanssa.

Surkuttelin jo sitä että en saa lamppuja seinään ollenkaan kun yhtäkkiä muistin että olin joskus ostanut kirpparilta kaksi roikkuvaa retrotyylistä ikkunalamppua jotka eivät koskaan päässeet ikkunaan.

Näissä lampuissa oli ehjät lasikuupat jotka sopivat täydellisesti haitarivalaisimiin ja näyttävät niiden kanssa vielä hyvältäkin.

Seinällä oleva röyhelömekko on myös kirppislöytö. Minusta sieviä mekkoja on sääli piilottaa komeroon, paljon parempi on ripustaa ne esille, näin niitä saa ihailla vaikka joka päivä.

Messinkinen kattovalaisin on huutokauppaostos jo ainaki 15 vuoden takaa ja se on ollut meillä katossa koko ajan.

Teak/messinki -jalkainen lattiavalaisin on minun vanhempien vanha ja se on jostain 60-70 luvulta. Äiti on joskus aivan itse tehnyt lamppuun tuon varjostimen jossa on leijonankeltaista samettia ja hapsut.

Huoneessa on myös leijonankeltainen samettinen nojatuoli joka on kierrätyslöytö jo varmaan 10 vuoden takaa.

Messinkinen lehtiteline on myös kirppisostos.

No mitäs tässä huoneessa sitten on ostettu uutena?

Lattialla oleva Annon Jalpaikka villamatto on ostettu uutena, harmaat pellavaverhot sekä tyynynpäälliset ovat H&M Homesta.
Pyöreä ristipistotyyny sen sijaan on ihana kirppislöytö.
Harmaa torkkupeitto on Rustasta.
Ai niin, onhan tuo tyttären sänkykin joskus ostettu uutena ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä seinien lintutapetti, se on tietysti ostettu uutena.

Mukavaa pakkasviikon jatkoa ❤

-Tiina